Täytyykö kaikkien tehdä töitä?

Työn määritelmä wikipediasta sanoo näin: "Työ on moniulotteinen
käsite, jolla tavallisimmin tarkoitetaan ihmisen toimintaa,
joka tähtää elannon hankkimiseen vallitsevassa taloudellisessa
ja sosiaalisessa ympäristössä." Nyky-yhteiskunnassahan tämä
ei välttämättä tarkoita työntekoa toiselle yritykselle, vaan
yhtälailla elannon hankkimista voi olla myös papereiden
kiikuttaminen ja Kelaan ja työvoimatoimistoon. Myöhemmin
Wikipedia jatkaa näin: "Kapitalistisessa yhteiskunnassa
työtä tehdään lähes aina jollekulle ja omaisuuden kartuttamiseksi."
Silläkin uhalla, että minut leimataan kommunistiksi sanon
että tämähän on aivan vitun perseestä. Teen töitä että
muut saavat rahaa. Tästä minulle maksetaan vain
hieman enemmän kuin siitä että toimitan kerran
kuussa muutaman paperin Kelaan.

Miksi minun siis pitäisi tehdä töitä? En nauti työstä
ja minusta ei ole hyötyä työyhteisölle. Kysymyksen
voisi laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä, joita työ
ja raha ei kiinnosta. Nollatyöttömyys on luonnollisesti
utopiaa, mutta miksi valtio pyrkii siihen niin kovasti?
Ehkä olisi aika myöntää, että työt eivät yksinkertaisesti
sovi kaikille. Siihen asti minä jatkan piikkinä työnantajan lihassa.

Stereotypioita

Graafisen osaston punavihreät besserwisserit - Ruokatunnin keskustelunaiheina

mm. ranskalaisten avant-garde -elokuvien jumpcut-leikkaukset, Macin

paremmuus verrattuna PC:hen, Rumba-lehden progelevyjen arvostelut ja

uuden trendikahvilan avajaiset.

Keski-ikäiset insinöörit - Ruokatunnin keskustelunaiheina mm. terassin rakentaminen,

vaippojen vaihto, uuden farmarin osto, Miss Suomen ulkonäkö ja se ens 

kesän autoreissu Lappiin.

Keski-ikäiset asiakaspalvelun naiset - Ruokatunnin keskustelunaiheina mm.

ruuan hinnan nousu, pääministerin naisasiat, Tanssii tähtien kanssa, 

koulusurmien järkyttävyys, mitä tehtiin aviomiehen kanssa viime viikonloppuna

ja bonuksena sen viikon iltalehtien suosituin lööppi.

Nörtit - Ruokatunnin keskustelunaiheina tietokoneisiin liittyvät asiat ja

Myytinmurtajat.

Harjoittelijat - Eivät puhu eikä heille puhuta.

Nämä aiheet nousevat usein esille kahvipöytäkeskusteluissa

Työpaikan naiset ja luolamiesgeenit

Jos olet työskennellyt toimistoympäristössä, tunnet ilmiön - kaunis nainen

saapuu konttorille ja miehet jakaantuvat kahteen ryhmään: hiljaisiksi 

hissukoiksi tai rintaa hakkaaviksi alfauroksiksi. Itseasiassa naisen ei 

tarvitse olla edes kaunis. Riittää että hän on nainen. Oravanpyörässä 

juoksevan insinöörin henkireikänä toimii tämä naisiin kohdistuva - usein

nolo - flirtti. Usein naiset ottavatkin tässä miellyttävässä ympäristössä

kuningattaren roolin. Saahan hän helposti ilmaisia lounaita ("mun lompakko jäi

kotiin"), kahvin valmiiksi keitettynä, kyyditykset töihin ja kotiin, yms.

Lista on suoraan suhteessa naisen mielikuvitukseen.

Tilannetta ei silti voi kutsua hyväksikäytöksi, sillä saahan mieskin siitä 

jotain. Urautunut, kaksi lasta hankkinut insinööri voi jälleen kerran tuntea

olevansa nuori, karismaattinen pelimies jonka luokse toimiston naiset

rientävät hädässä, kun taas kotiin mennessä arki antaa turpaan kovalla kädellä:

lapset huutavat, vaimo valittaa ja siitä autostakin kuuluu jotain hassua ääntä. 

Nämä ihmiset nauttivat ylitöistä.

Työharjoittelija - the nigger of the world

Harjoittelijat ovat työpaikoille mahtava resurssi. Moni nuori datanomiopiskelija

osaa koodauksen salat paremmin kuin työpaikalla istuvat, viisi vuotta 

firmassa olleet insinöörit. Ja harjoittelijat ovat ennenkaikkea ILMAISIA.

Yleensä harjoittelijoille annetut tehtävät ovat joko yli- ("suunnittele ja

toteuta kokonainen tietojärjestelmä") tai alimitoitettuja ("kerääppä roskia

tuolta kopiohuoneesta"). Kellään ei tietenkään kiinnosta keskustella harjoittelijan 

kanssa, lähteehän hän pian pois firmasta. Pahimmassa/parhaimmassa

tapauksessa harjoittelija saattaa tehdä firmalle 50 000 euron (pelkkä 

arvio) järjestelmän ansaitsematta itse senttiäkään. Tällaisissa tilanteessa

keskijohto puhuu usein "henkisestä pääomasta".

En tiedä johtuuko välinpitämättömyyteni työelämää kohtaan surkeista 

harjoittelukokemuksista, mutta ei niistä ainakaan hyötyä ollut. Saatan

olla hieman katkera, mutta katsellessani tänäkin päivänä 

toteuttamiani järjestelmiä Internetistä, 

en voi kun nauraa termille henkinen pääoma.

Kuvassa yrityksen työharjoittelija, aina valmiina työhön kuin työhön

Niksinurkka osa 2 - tee itsestäsi korvaamaton

Kauppalehden mukaan työpaikan säilyvyys on helppo varmistaa muutamalla
keinolla: opettele asioita joita muut eivät osaa, tee työsi hyvin,
pidä suhteet työkavereihin ja pomoihin kunnossa... Nämä ovat kuitenkin
kaltaiselleni työnvieroksujalle mahdottomia toteuttaa. Siispä olen keksinyt
muutaman oman keinon pitää itseni korvaamattomana.

Haluat siis säilyttää työpaikkasi tekemällä mahdollisimman vähän töitä?
Näillä vinkeillä onnistut!

* Käytä outoja/vanhoja tekniikoita. Jos olet koodari, käytä vanhoja,
unohtuneita kieliä kuten Cobol tai Assembly.

* Jos kirjoitat paljon, käytä ohjeistuksessa hankalia termejä, sanoja ja lausemuotoja.

* Älä dokumentoi tekemisiäsi.

* Älä opeta tai esittele muille tekemiäsi tehtäviä.

* Jos kuitenkin joudut esittelemään tekemisiäsi esim. tiimille tai pomolle,
tee powerpoint-esitys jossa on paljon tekstiä mutta vähän asiaa. Käytä
hienoja kaavioita ja kuvia. Pomot nauttivat myös powerpointeissa käytetyistä
animaatioista. Oi, kato, toi teksti liikkuu!