Jokaisessa toimistossa juoruillaan. Kyllä, myös siellä teidän, vaikka et itse
paskanjauhantaan osallistuisikaan. Luultavasti juuri sinä olet se, kenestä
puhutaan eniten. Silläkin riskillä että kuulostan sovinistilta: suurimman osan
juoruilusta suorittavat naiset. Vanha työkaverini puhui viisaasti: jos juoruilu
halutaan pitää minimissä, työyhteisöön kannattaa rekrytä yksi nainen. Naiset
juoruilevat miesten kanssa hyvin harvoin, ja yksin juoruilu ja selkäänpuukottaminen
tapahtuu korkeintaan netissä. Heti kun yhteen tilaan sullotaan kaksi naista,
alkavat tarinat ja legendat syntyä. Jos soppaan lisätään vielä kolmas nainen
(ei se bändi), tapahtuu jotain aivan muuta. Alkaa valtataistelu, jossa heikoin
jää kahden muun juorujen kohteeksi.
Naiset suorittavat juoruilunsa toimistolla, yleensä kahvitauolla tai röökipaikalla.
Miehet taas keräävät kaikki mahdolliset asiat sisälleen isoksi kimpuksi, kunnes
ne sitten räjähtävät työkavereiden illanvietossa tai kevätretkellä. Miehet
saattavat esimerkiksi räjähtää esimiehelle, kouria toimiston tyttöjä tai
haukkua läheiset työtoverit maan rakoon.
Yleisimpiä juorunaiheita toimistolla ovat esimerkiksi pomon vittumaisuus,
sihteerin valtava (naiset juoruilee)/mehukas (miehet juoruilee) perse,
työkaverien henkilökohtaiset huolet ja painonnousu/lasku.
On toki myös ihmisiä jotka eivät juoruile. Nämä ovat joko työharjoittelijoita
tai kärsivät aspergerin syndroomasta.
kyllä ne miehet juoruilee ihan yhtä lailla toimistolla, turha syyttää naisia...
ReplyDeleteJoo, ja tässä syy miksi toivoisin voivani vain tehdä työtä kotona yksin. Sekä naiset että miehet osaavat juoruilun, mitä itse inhoan. Ei kiinnosta yhtään muiden asiat tai tekemiset, paitsi jos alkavat minua kiusata. Porukka ei kai tajua, miten saamarin tylsää ja mielikuvituksetonta edes ylipäätään on jauhaa roskapuheita muista ihmisistä. Sitä tekevät lähinnä ne, joilla ei päässä muuta liiku, koska jollakinhan se tyhjä tila on täytettävä.
ReplyDeleteKun vielä tarpeeksi kiertää keikkaduuneissa ja näkee saman naurettavuuden joka paikassa, niin raja tulee vastaan. Lähes joka duunipaikassa, jossa olen ollut, on ihat samat ongelmat - naamat vaan vaihtuu - ja joka hemmetin paikassa 5-20 vuotta samaa duunia tehnyt jengi luulee kuitenkin olevansa ongelmissaan tosi uniikkeja ja kiinnostavia. Hohhoijaa, grow up people.