En saa siitä minkäänlaista tyydytystä. Viikon kauhein päivä on
maanantai ja arkipäivän hirveintä, tylsintä ja vastenmielisintä
aikaa on klo 8-16. Silti olen tehnyt töitä samalla alalla jo 4 vuotta,
kolmelle eri työnantajalle. Työtehtävät ovat olleet erilaisia mutta
lieveilmiöt samoja: trendikästä työpaikkaslangia, idioottien
kahvikeskusteluita, huonoja radiokanavia, iltalehtien sivuilla
surffailua... lista on loputon.
Aloitin työt it-alalla nelisen vuotta sitten, valmistuttuani
korkeakoulusta hyvin arvosanoin. Olin innoissani, syystäkin: sain
vakituisen työpaikan suoraan koulun penkiltä! Nopea perehdytys,
uusia asioita joita en enää seuraavana päivänä muistanut, nimiä jotka
eivät jääneet mieleen ja erittäin paljon aiemmin mainittuja lieveilmiöitä.
Aluksi suhtauduin työhöni kuitenkin positiivisesti ja halusin oikeasti olla
tehokas, ahkera ja ennenkaikkea hyvä työntekijä. Halusin että yritys
tuottaisi ja minua kiinnostivat talousluvut, tilastot ja
projektinseurantakaaviot.
Hetken työskenneltyäni selvisi karmea totuus: työ on
aivan perseestä. Työpäivät tuntuivat ikuisuuksilta ja työpäivän
loppuminen tuntui lottovoitolta.
Tässä blogissa kerron kokemuksistani työelämässä. Kirjoitukset ovat
vuosilta 2007-2009.
No comments:
Post a Comment