Harjoittelijat ovat työpaikoille mahtava resurssi. Moni nuori datanomiopiskelija
osaa koodauksen salat paremmin kuin työpaikalla istuvat, viisi vuotta
firmassa olleet insinöörit. Ja harjoittelijat ovat ennenkaikkea ILMAISIA.
Yleensä harjoittelijoille annetut tehtävät ovat joko yli- ("suunnittele ja
toteuta kokonainen tietojärjestelmä") tai alimitoitettuja ("kerääppä roskia
tuolta kopiohuoneesta"). Kellään ei tietenkään kiinnosta keskustella harjoittelijan
kanssa, lähteehän hän pian pois firmasta. Pahimmassa/parhaimmassa
tapauksessa harjoittelija saattaa tehdä firmalle 50 000 euron (pelkkä
arvio) järjestelmän ansaitsematta itse senttiäkään. Tällaisissa tilanteessa
keskijohto puhuu usein "henkisestä pääomasta".
En tiedä johtuuko välinpitämättömyyteni työelämää kohtaan surkeista
harjoittelukokemuksista, mutta ei niistä ainakaan hyötyä ollut. Saatan
olla hieman katkera, mutta katsellessani tänäkin päivänä
toteuttamiani järjestelmiä Internetistä,
en voi kun nauraa termille henkinen pääoma.
Kuvassa yrityksen työharjoittelija, aina valmiina työhön kuin työhön
Todellakin...
ReplyDeleteKyllä on mullakin mennyt into koko alaan.